Kengittäjältä vaaditaan monipuolisia hevosmiestaitoja

  • (0)
  • 3
    joulu
  • Author : Tapani Category : Hevoset

    Tags :

Kengittäjältä vaaditaan monipuolisia hevosmiestaitoja

Hevosen jalat näyttävät hennoilta, mutta ne kannattelevat satojen kilojen painoa ja toisinaan hyvin vauhdikkaassakin menossa. Mikäli hevosen paino osuu jalalle väärässä kulmassa, voivat seuraukset olla kohtalokkaita. Tämän takia kengittäjällä on erittäin tärkeä rooli siinä, että hevosen askellus pysyy oikeana eikä vääränlainen kenkä pääse aiheuttamaan hevoselle esimerkiksi rasitusvammoja tai selän kipeytymistä. Kengittäjän onkin tunnettava paitsi hevosen kavion rakenne, myös koko eläimen anatomia, sillä kengällä voi myös korjata joitain hevosen virheliikkeitä. Erilaisten hevosten kanssa työskennellessä on tärkeää myös osata rakentaa luottamus hevosen kanssa ja lukea sen elekieltä.

Kengityksen tarpeeseen vaikuttavat monet asiat

Hevosen kengittämisen tarve ja kenkien laatu vaihtelee paljon hevosesta ja sen käyttötarkoituksesta riippuen. Jokainen hevonen on omanlaisensa myös luonteensa, rakenteensa ja kavioidensa puolesta. Osa hevosista seisoskelee rauhassa paikoillaan, osa riehuu tarhassa jatkuvasti. Tarhan muta imee helposti kenkiä puoleensa, jolloin ne löystyvät ja tippuvat nopeammin. Ratsut tarvitsevat yleensä paksumman kengän, ravihevosille puolestaan valitaan ohut ja kevyempi kenkä.

Kengitystä kannattaa harjoitella jo varsan kanssa

Hevosen elämän ensimmäinen kengityskerta on aina eläimelle itselleenkin jännittävä tapahtuma. Ravihevoset saavat yleensä ensimmäiset kenkänsä yksivuotiaina, ratsut noin kolmen vuoden iässä. Hevosesta ja sen tavoista riippuen kengitys uusitaan noin kahden kuukauden välein. Kengät voivat pudota aiemminkin ja toisaalta joillain hevosilla kavion kasvu on sen verran nopeaa, että kengitysvälin täytyy olla tiheämpi. Kengitys on tarpeen lähes jokaisella harrastus- tai kilpahevosella koko sen elämän ajan, joten hevosta kannattaa alkaa totuttaa kengittämiseen ja jalkojen käsittelyyn varsasta asti.

Kengittäminen vaatii kengittäjältä todellista hevostuntemusta

Kengitystapahtuma alkaa aina kengittäjän ja hevosen tutustumisella, erityisesti jos kengittäjä kengittää kyseistä hevosta ensimmäistä kertaa. Hevosen persoona vaikuttaa paljon kengitystapahtuman sujuvuuteen. Joku saattaa kiukutella joutuessaan jättämään kaverit tarhaan kengityksen ajaksi, toiset pelkäävät kaikkea käsittelyä ja jotkut taas nukahtavat täysin kengityksen aikana. Ammattitaitoinen kengittäjä saa yleensä hevosen kuin hevosen kengitettyä, mutta vaikeamman tapauksen kanssa aikaa voi kulua kauemmin. Kaikista rauhattomimpien tapausten kanssa saatetaan joutua kutsumaan eläinlääkäri rauhoittamaan. Suurin osa hevosista suostuu kuitenkin kengitettäviksi ongelmitta.

Kengittäminen vaatii kengittäjältä todellista hevostuntemusta

Kengittäjältä vaaditaan hyvää silmää kavion mittasuhteille, jotta kengästä saadaan taottua juuri oikeanlainen. Työvälineitä kengittäjä käyttää alasinta, yleensä nestekaasulla toimivaa ahjoa, erilaisia taontavälineitä ja kenkäaihioita. Kenkä on mahdollista takoa alusta asti itse, mutta tämä vie huomattavasti enemmän aikaa. Kenkäaihiostakin taotaan kuitenkin juuri kyseiselle hevoselle sopivan muotoinen kenkä. Kun kenkä saadaan muotoiltua, kengittäjä kiinnittää sen kavioon naulojen avulla. Kengän päässä on varvaskäänne, joka pitää kengän tukevast paikallaan. Talvisin kenkään voidaan lisätä hokkeja, jolloin hevosen on helpompi kulkea liukkaalla maaperällä. Normaalitapauksessa kengitys kestää noin tunnin.

Itse kengitystapahtuma ei satuta hevosta millään tavalla, sillä käsittelyssä on ihmisen kynttä vastaava sarveisaine. Kavion tehtävänä on suojata hevosen jalan luita, niveliä ja jänteitä. Kavion kannatinpinnan alta löytyy sälekerros, martokavio ja lopulta kavioluu. Kengittäjä puhdistaa kavion ja vuolee ylimääräisen sarveisaineen pois.

Ammattitutkinnon kautta alkuun

Kengitys on todellinen käsityöammatti ja tekniikkalaji. Ammatti vaatii harjoittajaltaan hyviä kädentaitoja ja halua kehittää taitojaan jatkuvasti. Useimmilla kengittäjillä on muutakin kokemusta hevosmaailmasta tai maatiloilta ja tästä onkin apua suurten eläinten kanssa toimiessa. Kengittäjältä vaaditaan voimaa sekä hyvää kuntoa. Työasennot ovat kaukana ergonomisista ja erityisesti kengitysasento kuormittaa lonkkia ja polvia. Vuodenajasta ja tallista riippuen kengittäjä saattaa joutua työskentelemään hyvinkin vaativissa olosuhteissa.

Kengityssepäksi voi opiskella vuoden pituisella ammattilinjalla, jossa saa perustaidot ammatin harjoittamiseen. Eniten oppii tämän jälkeen itse tekemällä. Myös kokeneempien mestarikengittäjien työn seuraaminen voi olla antoisaa ja auttaa kehittymään ammatissa.